Kysymys: Hei, Ostimme vajaat kaksi vuotta sitten -56 rakennetun omakotitalon jota on vuosien mittään laajennettu kahteen suuntaan. Vanhassa osassa on tuulettuva alapohja.

Viime kesänä huomasimme kellarimaisen hajun, keittiöössä, vanhalla puolella. Löysimme keittiöstä kosteusvaurion joka korjattiin pikaisesti. Tänä kesänä sama haju ilmestyi uudelleen, nyt huomasimme sen tulevan lattian jalkalistan juuresta, ihan eri suunnasta kuin korjattu vaurio. Paransimme alapohjan tuuletusta ja aloimme opiskelemaan asiaa. Asian vakavuus on pikkuhiljaa alkanut selvitä ja meille on syntymässä lapsikin elokuun lopulla.

Voisitteko näyttää vähän suuntaa miten meidän kannattaa tätä asiaa alkaa hoitamaan. Rahaan ei ole ja velkaa ei enään voida ottaa kovin paljoa lisää, tämä tulee olemaan ainakin yksi ongelma jos korjauksista tulee suuria.

Vastaukseni:

Oletan että kyseessä on -56 rakennettu ns. rintamamiesmallinen rakennus. Kysymyksestäsi ei ilmene ne seikat, onko kohteeseen tehty perusparannuksia tai käyttötarkoituksen muutoksia. Ensisijaisesti olisi syytä selvittää rakennuksen riskirakenteet eli rakenteet, johon mahdollisesti pääsee ylimääräistä, ulkopuolista kosteutta (esim. sade- ja pintavedet, maaperän kosteus ym.) tai rakenteet, joiden kosteusteknisestä toiminnasta ei ole varmuutta. Lähtötietoja saa rakennusta koskevista asiakirjoista, mutta todennäköistä on, että myöhemmin tehdyistä muutoksista ei ole olemassa suunnitelmia. Riskirakenneanalyysin tekijän tulisi olla rakennusteknisen koulutuksen omaava ja mielellään rakennusten kosteustekniseen toimintaan perehtynyt ammattilainen.

Sen jälkeen, kun riskirakenteet on selvitetty ja tiedetään rakennusvauriot ja niihin johtaneet syyt on tehtävä vielä korjaussuunnitelma, kustannusarvio, yksikköhintaluettelo ja määrälaskenta, tähän sisältyy sitten myös työselostus.

Korjausrakentamista koskevia erityisohjeita on annettu Rakennustietosäätiön julkaisemissa RATU-kortissa n:o 82 -0239 ”Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden purku” sekä KH -kortissa n:o 92 -00278 ”Rakennusten kosteus- ja mikrobivauriot, korjausrakentaminen”. Mikrobi ja kosteusvauriokorjauksissa tulisi pääsääntöisesti poistaa kaikki vaurioitunut rakennusmateriaali vaurioalueelta noudattaen 0,5 m suojaetäisyyttä puhtaaseen rakennusmateriaaliin (kivi- ja betonipinnat puhdistetaan mekaanisesti harjaamalla). Korjattava alue tulisi tulee osastoida (erottaa muovilla toisista tiloista) ja alipaineistaa korjaustyön ajaksi, jottei epäpuhtaudet pääse leviämään muihin tiloihin. Tiloihin jäävät kalusteet ja tavarat suojataan hyvin, ellei niitä voida siirtää pois tiloista. Kosteusvaurioituneet rakenteet puretaan ja poistetaan tiloista. Purkutöissä tulee käyttää P2- tai P3 -luokan suodattimilla varustettua puoli- tai kokonaamaria ja suojapukua sekä -käsineitä.

Riittävät suojaukset tulee tehdä korjausten ajaksi ja jos on iv- kanavia ne tulee puhdistaa purku- ja korjaustöiden jälkeen. Samoin sisätilat siivotaan purkutoimenpiteiden ja rakennusjätteiden poisviennin jälkeen. Tilat puhdistetaan imuroimalla kaikki pinnat (myös ylälistat, kaappien päälliset ym.) HEPA – tai mikrosuodattimella varustetulla imurilla. Imuroinnin jälkeen pinnat nihkeäpyyhitään kahteen kertaan muutaman päivän välein. Näin ilmassa pölyhiukkasiin sitoutuneet mikrobitkin saadaan poistettua tiloista.

Iäkkäämmissä taloissa voi tuntea ns. vanhan talon hajua, joka usein paljastuu tarkemmissa tutkimuksissa kosteus- ja mikrobivaurioituneeksi puuksi. Välttämättä rakenteet eivät ole saaneet ylimääräistä kosteutta vaan toisiaan alun perin on käytetty huonolaatuista puutavaraa (betonin muottilaudoituksia, tummuneita lautoja ym.). Mikrobit tuottavat kaasumaisia aineenvaihduntatuotteita, joista osalle on tyypillistä ns. homeen ja maakellarin haju, toisinaan haju voi olla myös imelähkö omenainen tuoksu. Edellä mainittujen emissioiden l. aineenvaihduntatuotteiden muodostumiseen vaikuttavat mm. ympäristöolosuhteet, esimerkiksi kosteus, säätila ja ilmanvaihdon tehokkuus, joten hajuhaitta ei välttämättä ole jatkuvaa. Hajujen esiintyminen siis voi olla hyvinkin ajoittaista. Jos vaurioita on rakenteissa näkyvissä, on ne syytä poistaa, vaikka kosteutta ei rakenteissa olisikaan. Vanha ja kuivunut mikrobivaurio periaatteessa yhtä potentiaalinen terveyshaittojen aiheuttaja kuin tuorekin vaurio. Erityisesti merkitystä on sillä, onko vauriokohdasta mahdollista päästä itiöitä ja kaasumaisia aineenvaihduntatuotteita sisäilmaan.

Jos haluat keskustella asiasta enemmän, voit olla toimistoomme puhelinyhteydessä.