Tuhohyönteiset
Muut artikkelit
Monet asunnoissa esiintyvistä hyönteisistä ja muista pikku eläimistä ovat lähtöisin maapallon lämpimiltä alueilta. Ne ovat kulkeutuneet ihmisen mukana rakennuskulttuurin paranemisen myötä myös tänne kylmään pohjolaan. Riittävän korkean lämpötilan ja sopeutumiskykynsä ansiosta ne pystyvät muodostamaan pysyviä kantoja ihmisen elinympäristössä.
Asunnoissa elävillä eläimillä on ominaisuuksia, joiden avulla ne pystyvät tulemaan toimeen vaikeissakin olosuhteissa. Monet kestävä kuivuutta ja kykenevät lisääntymään yksipuolisella ravinnolla. Ne lisääntyvät nopeasti ja niillä on kyky piiloutua vikkelästi luoksepääsemättömiin paikkoihin. Jotkut saattavat muodostaa lepoasteita, joiden avulla päästään vaikeiden aikojen ylitse. Talon rakenteiden tilat, joita ne käyttävät tehokkaasti hyväkseen, ja edellä mainitut ominaisuudet vaikeuttavat usein niiden torjuntaa.
Torjunnan kannalta eläimen tunnistaminen on olennaista. Monet asuntojemme vieraista ovatkin jo tuttuja ja helposti tunnistettavissa, mutta tarvittaessa on turvauduttava asiantuntijan apuun.
Tuhoeläimet
Sokeritoukka
Aikuinen n. 12 mm pitkä, hopeanharmaa, suomuinen, taaksepäin suppeneva. Takapäässä kolme sukasta. Voi elää jopa kolmivuotiaaksi. Sokeritoukka viihtyy kosteassa tilassa ja kosteutta tulisi olla 75-95 viihtyvyyden takaamiseksi. Sokeritoukat ovat myös erittäin valonarkoja. Sokeritoukkia voi tavata WC/kylpyhuoneissa, kellareissa, linnunpesissä ullakolla.
Haitat yleensä vähäisiä, mutta voivat tietyissä tilanteissa aiheuttaa merkittäviä tuhoja levittämällä mm. bakteereita (liikkuvat viemäreissä).
Sokeritoukkien massaesiintymä voi merkitä kosteusvaurioita rakenteissa. Ravinnoksi kelpaavat tärkkelyspitoiset aineet, leivän muruset, homesienet, kuolleet hyönteiset.
Sokeritoukka pysyy poissa kuivista paikoista.
Torjunta: Kemiallisessa torjunnassa voidaan käyttää pyretriini/pyretroidi -valmisteita.
Siirat
Aikuinen 13-18 mm pitkä, harmaa.
Elävät kosteissa tiloissa/ympäristöissä. Jouduttuaan kuivaan huoneeseen ne kuolevat parissa tunnissa. Siirat elävät lahoavista kasvinosista eli myös voimakkaasti kosteus-/lahovaurioituneista puurakenteista. Mikäli siiroja tapaa sisätiloista, kellareista, rakennusten alta (rossipohja) voidaan olettaa että jossain on aivan liian korkea kosteus tai jopa kosteusvaurioita.
Muurahaiset ja mauriaiset
Aikuinen muurahainen on 4 mm pitkä ja musta.
Mauriainen on yleisin sisätiloissa elävä muurahaislaji, noin neljä kertaa sitä suuremman hevosmuurahaisen ohella.
Pesät sijaitsevat usein yleensä maassa. Niitä on pihapiirissä ruohomättäissä, laattojen, kivien ja laudankappaleiden alla.
Pesistä käsin ne hakeutuvat keväällä ja kesällä ravinnonhakumatkoilla huoneisiin. Joskus muurahaiset ovat liikkeellä huoneissa myös talviaikaan. Huoneista säteilee lämpöä pesään, muurahaiset pysyvät liikkeellä ja tunkeutuvat rakojen kautta huoneisiin. Muurahaiset syövät makeita aineita ja kuolleita hyönteisiä.
Muurahainen on vaaraton hyönteinen, joka ei pure ihmistä.
Torjunta: Pihapiiristä voidaan muurahaiset karkottaa rikkomalla niiden pesät. Jos pesä on perustuksissa, hävitetään muurahaiset huoneista aerosolisumutteella sitä mukaa, kun niitä ilmaantuu. Perheissä, joissa on lemmikkieläimiä tai pieniä lapsia kannattaa torjunta hoitaa kaupan syöttivalmisteilla, joita asetetaan muurahaisten kulkureiteille.
Aitohevosmuurahainen
Aikuinen hevosmuurahainen on 6-18 mm pitkä, kiiltävän mustanruskea.
Elää sekä elävissä että kuolleissa puissa, mutta voi tehdä pesänsä myös puurakenteisiin.
Muurahaiset jyrsivät puuhun onteloita/asuinkammioita ja pesä laajenee vuosi vuodelta.
Muurahainen ei elä puulla vaan hakee ravintonsa rakennuksen ulkopuolelta (kesällä). Mikäli pesä sijaitsee rakennuksen ns. kantavissa puuosissa, voi huomattaviakin vahinkoja syntyä.
Torjunta: Torjunnan kannalta on tärkeätä yrittää paikallistaa pesä (esim. kuuntelemalla), pesäontelot puhkaistaan ja pesään ruiskutetaan/sumutetaan torjunta-ainetta. Muurahaisten kulkureiteille levitetään torjunta-ainetta etteivät muurahaiset pääsisi ravintolähteilleen. Kaikki vioittuneet puurakenteet on vaihdettava uusiin.
Rakennuspuun tuholaiset
Puu on todellisuudessa verrattain ravintoköyhä materiaali eikä kovin moni eliö pysty hyödyntämään puuta ravinnoksi. Bakteerit, sienet ja myös muutamat puussa elävistä hyönteisistä erittävät entsyymejä jotka hajoittavat ligniinin ja selluloosan ravintoaineiksi kuten sokeriksi ja vedeksi.
Useimmat puussa elävistä hyönteisistä joutuvat kuitenkin elämään yhteiseloa (symbioosi) ns. mikro-organismien kanssa, jotta riittävä ravinnonsaanti olisi turvattu.
Puutuhohyönteisten aiheuttama vioitus näkyy puun pinnassa reikinä ja puun sisällä selvinä käytäväverkostoina joissa on hienoa purua ja ulosteita. Sienivioituksessa puu pehmenee ja murenee.
Puussa tapahtuvan tuhon etenemisen ketju on usein seuraavanlainen:
- kosteusvaurio
- lahottajasienten ja tuhohyönteisten vioitukset alkavat
- tuhon laajuuteen vaikuttaa olennaisesti kosteus ja lämpötila (mitä alhaisempi kosteus sen harvempi tuhohyönteinen pystyy käyttämään puuta ravintonaan)
- laajat tuhohyönteisten aiheuttamat vioitukset vaikuttavat oleellisesti puurakenteiden luujuuteen/kantavuuteen ja pahimmassa tapauksessa voi rakennus ainakin osaksi sortua.
Mikäli rakentamiseen käytetään ylivuotisesta tukista sahattua puutavaraa saattaa myös sitä kautta siirtyä tuhohyönteisiä rakennuksiin (esim. jalokuoriainen).
Tupajumi
Aikuinen kuoriainen on tummanruskea, 3-4 mm pitkä ja etuselässä sillä on kyhmy. Toukka on 4-5 mm pitkä, vaalea ja käyrä. Aikuiset parveilevat touko-kesäkuussa.
Tupajumi vioittaa sekä havu- että lehtipuuainesta. Esiintyy puulämmitteisissä rakennuksissa ja karjasuojissa. On myös vanhojen huonekalujen ja puukoriste-esineiden tuholainen, mikäli niitä on säilytetty kosteahkoissa tiloissa. Jos huoneiden kosteus pystytään pitämään alle 60 % ei tupajumista ole haittaa
Tupajumin tekemä reikä (ns. lentoreikä) rakenteissa on halkaisijaltaan 1,5-2 mm ja rakenteet voivat sisältä olla pelkkää ”säleikköä”. Mikäli lentoreikien alapuolelle lattialle ilmestyy jatkuvasti vaaleata purua niin silloin seinissä/esineissä on eläviä puutuholaisen toukkia (vanha puru mikä tulee rei’istä on tummempaa). Usein vanhoissa rakennuksissa näkee runsaastikin lentoreikiä mutta uutta purua ei ole tullut jolloin voidaan olettaa että jumit ovat hävinneet.
Vauriot on kuitenkin syytä tutkia, mikäli aiotaan ottaa rakennus uudestaan käyttöön.
Torjunta: Tupajumin torjunta on erittäin vaikeaa eikä kemiallisella torjunnalla saavuteta kovin hyviä tuloksia. Tehokkain tapa on vaihtaa kaikki vioittuneet rakenteet uusiin ja huolehtia jatkossa että rakenteet pysyvät kuivina, jos mahdollista niin kannattaa käyttää painekyllästettyä puuta.
Muita jumikuoriaisia ovat tuomaanjumi (4-6 mm pitkä, elää havupuussa), ruskojumi (4-7 mm pitkä, elää havupuussa) ja hirsijumi (3-4 mm pitkä, elää lehtipuussa). Kuoriaisten väri on tummanruskea. Lentoreiät ovat tupajumin reikiä suuremmat eli halkaisijaltaan 2-3 mm).
Kuolemankello
Aikuinen kuoriainen 4-6 mm pitkä, musta ja etuselän takanurkissa keltaiset karvatupsut.Toukka n. 5 mm pitkä, vaalea. Toukat elävät ainoastaan lahoavassa puussa eli täydentävät lahottajasienten tuhoja. Lentoreikä halkaisijaltaan 2-3 mm. Parveilu aikaisin keväällä, jolloin kuoriaisia saattaa löytää ikkunanlaudalta.
Tikittävä ääni tulee kuoriaisen iskiessä päätään syömäkäytävän seinää vasten (viestittävät toisilleen).
Kuolemankellojen runsas/säännöllinen esiintyminen on osoitus lahon esiintymisestä rakenteissa.
Torjunta: Kuolemankellon torjunta onnistuu parhaiten vaihtamalla vioittuneet rakenteet terveisiin ja mikäli mahdollista käyttämällä painekyllästettyä puuta. Rakenteet on pidettävä kuivina.
Papintappaja
Aikuinen kuoriainen 11-13 mm pitkä, tummansininen sarvijäärä. Toukka 15 mm pitkä, vaalea ja etuselässä vaaleanruskea karvoitus. Toukka kaivaa kaarnan alle n. 1 cm leveitä käytäviä, jotka ulottuvat mantoon asti.
Rakennuksiin papintappaja joutuu kaarnaa sisältävän puutavaran mukana.
Haitta rajoittuu useimmiten kuoriaisten tekemiin ulostuloreikiin sekä toukan jyrsiessään aiheuttamaan ääneen.
Tupajäärä
Aikuinen kuoriainen 15-22 mm pitkä, pitkät tuntosarvet, peitinsiivissä kaksi vaaleaa poikkijuovaa, väri vaihtelee ruskeanharmaasta mustaan. Toukan pituus on 20-25 mm, vaaleankeltainen.
Pystyy elämään ilmakuivassa puussa. Suomen ainoat havainnot ovat Ahvenanmaan saaristosta ja muutamasta Lounais-Suomen saaristokunnasta.
Toukka syö havupuuta ja pystyy tuhoamaan hirsirakennuksen muutamassa vuosikymmenessä.
Painekyllästetty puutavara antaa pitkäaikaisen suojan.
Puupistiäiset
Suomessa useita lajeja.
Jättipuupistiäisen siipien kärkiväli on n. 6 cm, siivet läpikuultavat, ruumis keltamusta. Toukka 4-5 cm pitkä, suora, matomainen.
Kuorellinen puutavara saastuu metsässä/varastointipaikalla ja toukat voivat kulkeutua rakennuksiin puutavaran mukana. Ulostuloreikä on läpimitaltaan n. 1 cm
Merkitys puuntuhoojana yleensä vähäinen.
Tuholaisten torjunnassa pätee se tosiasia, että ennalta ehkäisy on helpompaa kuin niiden hävittäminen. Säännölliset tarkastukset ja havainnot, puhtaanapito sekä kosteusolosuhteet vaikuttavat olennaisesti tuhoeläinten asettumiseen taloksi. Suoranaisessa torjunnassa on otettava huomioon ongelman aiheuttaja ja sen aikaansaamat tuhot sekä vietävä usein monivaiheinen torjunta loppuun ohjeiden mukaisesti.