Tetrakloorianisoli, vanhan talon haju, tunkkaisuus vai home?  – Erota toisistaan kodin häiritsevät hajut

Nostalginen vanhan talon haju tarttuu jopa hiuksiin

Haiseeko kotona tunkkaiselle tai muuten oudolle? Tiedätkö, mistä haju johtuu? Niin sanottua mummolan hajua pidetään vanhoissa taloissa melkein ominaispiirteenä ja sekoitetaan usein hometalojen hajuun. Haju ei kuitenkaan johdu homeesta, niin kuin ei myöskään viemärin, tunkkaisen tai ratapölkyn haju.  Asumisterveysliitto Asteen toiminnanjohtaja ja rakennusterveysasiantuntija Hannele Rämö kertoo, mistä kodin erilaiset hajut johtuvat – ja mitä niille voi tehdä.  

Tetrakloorianisoli

Haiseeko omassa kodissasi jotenkin tunkkaiselle, vähän samalle, kuin mummoloissa joskus taannoin lapsuudessa usein haisi?

Epämiellyttävän hajun taustalla ei ole vanha talo sinällään, vaan tetrakloorianisoli-yhdiste, jota käytettiin rakennusten puunsuoja-aineena aina 1930-luvulta 1990 luvulle saakka.

• Kyseessä on ikävästi sanottuna suomalaisen sahateollisuuden lahja rakentajille, sillä puunsuojaus muun muassa sinistäjäsienen torjuntaa varten on tehty juuri sahoilla, onneksi ei kuitenkaan kaikilla, Aste ry:n toiminnanjohtaja Hannele Rämö kertoo.

Haju ei leviä Rämön mukaan puusta hetkessä, vaan sen muodostumiseen saattaa kulua vuosia.

• Se ei tule vielä kuntotarkastuksissa esiin, sillä erilaiset hajuhaitat ovat vasta tuloillaan niihin.

Ja niin asuntokaupantekovaiheessa tieto hajusta – jos sitä ostaja ei itse erota – perustuu vain myyjältä saatuun tietoon.

• Monet asunnonostajat ovatkin kovasti tunteiden vallassa asunnonostohetkellä, eivätkä ala erikseen haistella huoneilmaa. Monet myös uskovat, että kaikki talot jotenkin haisevat, ja että haju lähtee pois tuulettamalla

Vaikka tetrakloorianisolin hajua ei olekaan raportoitu kovin suureksi terveyshaitaksi, todetaan se suomalaisessa terveydensuojelulaissa mahdolliseksi terveyshaitaksi. Haju on kuitenkin epämiellyttävä ja vaikuttaa asumisviihtyvyyteen sekä sosiaaliseen ympäristöön. Asumisterveysliitto Aste saa hajusta vuosittain jopa tuhansia yhteydenottoja ja kyselyjä. Eikä Hannele Rämöllä ole asiasta tiedusteleville juuri mitään lohdullista kerrottavaa.

• Oikeastaan ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin joko oppia elämään hajun kanssa tai sitten tuhota koko asumus. Aika usein myös irtaimisto kokonaisuudessaan pitää hävittää.

Markkinoilla on mitä erilaisimpia palveluntarjoajia ja tuotteita, joilla uskotaan saatavan haju kuriin. Näihin Rämö ei kuitenkaan rahojaan itse laittaisi.

• Tässä ovat ikävä kyllä jotkin tahot nähneet markkinaraon. Kerran yksi asiakas oli pistänyt peräti 50 000 euroa talonsa otsonointiin, josta ei ollut mitään apua. Haju piti pintansa. Olen myös kuullut päälle maalauksista, tai että erilaisilla tuotteilla on yritetty kapseloida puun pintaa, mutta ei sekään valitettavasti toimi.

Hajusta tekee erityisen ikävän se, että se tarttuu irtaimiston lisäksi herkästi myös vaatteisiin ja hiuksiin lemmikkieläimiin ja jopa elintarvikkeisiin.

Ongelman laajuus on vielä pitkälti hämärän peitossa, tetrakloorianisolilla käsiteltyjen talojen määrää, kun ei ole Suomessa arvioita.

• Tämä johtuu pitkälti siitä, että itse ongelma on alettu ymmärtää vasta ihan viime vuosina, Rämö toteaa.

 

Rautapölkkyjen tuoksua olohuoneessa

Vanhojen ratapölkkyjen tuoksu tuo mieleen entisajan kesät ja kotimaiset elokuvat. Mutta entä jos tuoksun haistaa omassa kodissaan?

• Kyseessä on silloin yleensä vanhemman rakennuskannan pientalo, usein rintamiestalo, joiden vinteillä ja lähiympäristössä voi kesäkuumalla haistaa kyseisen hajun, Aste ry:n toiminnanjohtaja Hannele Rämö kertoo.

Kyseinen haju johtuu kreosoottiöljystä, jota on sekoitettu maaöljypikeen ja perustukset sekä talon alimmat hirret on käsitelty tällä tuotteella. Ja koska tällä käsittelyllä ratapölkyt on aikoinaan saatu säilymään, on samalla konstilla ajateltu omakotitalon puurakenteidenkin säilyvän.

Hannele Rämön mukaan tuote ei kuitenkaan ole ollut Suomessa koskaan yleisessä myynnissä.

• Tein vuonna 2019 tietopyynnön kyllästyslaitoksille. Yksikään kyllästyslaitos ei ollut myynyt tuotetta yksityisille ja teollisuus taas on käyttänyt sitä luvanvaraisena. Sitä on siis ikään kuin kulkeutunut laittomasti rakennushankkeisiin, Rämö kertoo.

Kreosoottilla kyllästettyjä rakennuksia löytyy Suomen rakennuskannasta Rämön arvion mukaan noin muutamia satojatuhansia. Siis melkoisesti, etenkin kun tiedetään, että kreosootti on melkoinen terveyshaitta.

Kreosoottia on rakennuksissa käytetty rakennusvaiheessa melko luovasti, vähän joka puolille rakenteita: raakapahviin, jota voi löytyä niin rakennusten ylä- kuin alapohjista, kun rakennusmateriaalit ovat olleet vähissä, samoin sitä on käytetty ulkoseiniin.

• On myös rakennuksia, joissa kreosoottiöljyä on kaadettu suoraan pintabetonilattioiden päälle, Rämö kertoo.

Koska kreosootti kuuluu syöpävaarallisiin aineisiin, sillä käsitellyt materiaalit on purettava ja korvattava uusilla materiaaleilla.

• Korjaustarpeen määrä riippuu aina siitä, missä kaikkialla sitä on käytetty. Jos talon seinissä on sisäpuolella kreosoottipahvia tai -paperia, riittää kun se poistetaan remontin yhteydessä. Jos taas pohjarakenteissa on asuintiloihin verrattavia tiloja, kreosootti joudutaan jyrsimään suojavälineiden avulla mahdollisimman tarkkaan pois ja siitä voi koitua isokin lasku, Rämö kertoo.

 

Home ei aina haise nenään

Ratapölkkyjen tuoksu ja mummolan haju sekoitetaan aika usein homeeseen. Mutta entä miltä sitten haisee itse home sisäilmassa?

• Äärimmäisen epämiellyttävälle, ja se eroaa mummolan hajusta siinä, että se seuraa samalla tavalla asujien mukana. Tultuasi homeasunnosta, sitä eivät sinusta muut haista, Hannele Rämö kertoo.

Home erotetaankin pistävän ja pahan hajunsa lisäksi usein terveydellisten oireiden myötä. Niiden kautta hajun lähdetään etsimään.

• Haju voi olla hyvinkin paikallinen, ja homekoiraa käyttämällä se pystytään paikallistamaan hyvinkin tarkasti.

Rämön mielestä omiinkin aisteihin kannattaa silti luottaa.

• Jos ihminen haistaa rakennuksessa homeen, ilman muuta siihen kannattaa luottaa ja alkaa tutkia asiaa. Ja etenkin jos asukkaalla vielä ilmenee joitakin terveydellisiä ongelmia, se puolustaa aistienvaraista havaintoa entisestään, Rämö sanoo.

Entä sitten kun asunto on kärsinyt vesivahingoista ja homelöydöksiä on tehty? Miten käy esimerkiksi hometalon irtaimiston?

• Sen puhdistamiseen ei tarvita kemikaaleja, eikä huonekaluja tarvitse viedä ulkopuolelle pesetykseen, yleispesuaine riittää. Se mikä on tullut uutena hyvänä lisänä, on mikrohöyry ja kuumahöyrypuhdistus, johon soveltuvia laitteita voi nykyään jo vuokrata. Perheenäidin hiustenkuivaaja on myös hyvä apuväline homeiden poistossa. Siis ihan arkijärjellä selviää.

Rämön mielestä on kuitenkin joitakin poikkeuksia, kuten hyvin upottavat sohvat, joista voi olla parempi luopua kuin kastella runsas täyte kokonaan.

• Mutta vaikkapa lelut voidaan pestä esimerkiksi astianpesukoneessa, petauspatjat taas kuumentaa saunassa, 65-100 astetta 60 min Rämö kertoo.

Itse homemikrobikasvustosta on rakennuksessa silti päästävä täysin eroon. Sen kartoittaminen onkin sitten usein monimutkainen ja haastava urakka ja kasvustoa saattaa löytyä mitä eriskummallisista paikoista.

• Esimerkiksi jääkapin taakse päässyt kylmälaite vuoto on tyypillisesti sellainen, että asukkaat haistava jotain ja usein oireilevatkin, mutta heitä ei oikein uskota. Tai sitten kylmäkaluste on integroitu kylmään seinän ja seinän välistä löytyy kosteuden tiivistymisongelma. Sellaisiin löydöksiin pitää aina suhtautua vakavasti.

Mistä hometta löytyy rakennuksista tyypillisimmin, sitä Hannele Rämö ei pysty arvioimaan, mutta useimmin kuitenkin vanhemmista omakotitaloista ja kerrostaloista kuin uudemmista.  

• Kyllä kosteus- ja homevauriot kertovat meillä ennen kaikkea karua tarinaa niin rakentamisen kulttuurista kuin talojen ylläpidostakin.  Ja suoraan sanottuna on olemassa joukko kansalaisia, joiden ei pitäisi asua omakotitalossa ja valitettavasti heidän joukkonsa koko ajan kasvaa. He ovat ihmisiä, jotka eivät osaa kunnostaa ja huoltaa taloaan oikein.

Myös rakennusvirheitä tehdään Rämöstä melkoisesti. Ja kun yhdistetään rakennusvirheet ja lepsu huoltotyö, lopputulos voi olla todellinen katastrofi.

• Omakotitaloasumista pitää harrastaa ja se vaatii myös uuden tiedon jatkuvaa omaksumista. Ennen tehtiin rakennukset mäen päälle, joten ympäröivä maa oli alempana. Kivijalkaan tehtiin kissanluukkuja ja katolle iskettiin tuuliviiri. Kun kukonnokka osoitti tiettyyn suuntaa, kissanluukkuja säädettiin ja niin alapohjassa säilyi hyvä ilmanvaihto.

Lahoavan puun haju voi olla jopa kanelinen

Joskus asunnossa voi haista jopa hyvälle niin, ettei se ole ollenkaan hyvä juttu. Kuulostaa kummalliselta, mutta syy on todella ikävä.  

• Lahottajasienen tuottama yhdiste haisee aivan toisenlaiselle kuin home tai tetrakloorianisoli. Jotkut lahottajasienet haisevat jopa hyvälle. Osassa niistä haisee sipuli, toisissa kaneli ja omenat. Lattiasienessä puolestaan on herkkusienimäistä hajua ja se tuottaa myös rusehtavaa pölyä, Aste ry:n toiminnanjohtaja Hannele Rämö kertoo.

Tosin on myös ällöttävän hajuisia lahottajasieniä ja osa niistä muodostaa jopa nopeasti leviävää, hämähäkinseittimäistä rihmastoa.

• Eräässä kodissa, josta olin ottamassa kerran näytteitä, olivat jo ovenkarmit täynnä seittejä. Kyseessä oli metsäsieni, joka oli levinnyt taloon eristeenä käytettyjen sahanpurujen mukana vaihdon yhteydessä.

Yleensä lahottajasienen olemassaolon rakennuksessa aavistaa ensimmäisen rakennusalan asiantuntija.

• Kellarin puuliiteri, sauna, jossa piipun päällä ei ole hattua, ovat yleisiä lahottajien tuhokohteita.

Jotkin lahottajasienet, kuten lattiasieni, ovat siitäkin ikäviä, että ne saattavat levitä vaatteiden mukana toisiin taloihin. Siksi ne vaativat erittäin huolellista vaatteiden vaihtoa ja siivousta.

• Lahottajasieni on terveydelle haitallinen, vaikka siitä lähtisi kuinka mukava tuoksu. Siitä pääsee eroon vain poistamalla sienen valtaamat puurakenteet.

Ja jälleen kerran Hannele Rämö paikantaa ongelman vanhempaan rakennuskantaan.

• Mitä vanhemmasta rakennuksesta on kysymys, sitä useammin niistä voi löytyä myös sieniongelmia, hän toteaa.

Mistä johtuu kodin tunkkainen haju?

Sisäilma on hyvää silloin, kun sitä ei huomaa. Mutta entäpä, kun astut asuntoon, ja sinun tekee ensimmäiseksi mielesi avata ikkunat ja tuulettaa? Usein ikkunoiden avaaminen se auttaakin, ainakin hetkeksi, mutta jos asunnon rakenne on tuulettumaton, se saattaa aiheuttaa kotiin tunkkaista hajua, johon ei pelkkä tuuletus ole riittävä apu.

Tunkkaisuus on Aste ry:n toiminnanjohtaja Hannele Rämön mielestä erityistesti sellaisten rakennusten ongelma, joissa on paljon tiiviisti rakennettuja paikkoja ja kaappeja, joissa ilma ei vaihdu.

• Niihin kehittyy sitten oma tunkkainen hajunsa, josta ei löydetä homenäytteistöä, Rämö kertoo.

Yleensä asiasta huolestuneelle asukkaalle tieto homeettomuudesta on tietysti suuri helpotus. Silti tunkkaisesta hajusta on päästävä eroon.

• Ikkunat pitää ensimmäiseksi avata ja saada ilmanvaihto kuntoon. Se on tietysti kaikkein yksinkertaisin tilanne, mutta joskus joudutaan tekemään sellainenkin ratkaisu, että joitain rakennuksen osia joudutaan uusimaan, jotta ilmanvaihto alkaa taas toimia.

Hannele Rämöstä tunkkaisuus ei ole juuri uusien asuntojen ongelma.

• Myöskään tunkkaisuutta ei pidä väheksyä, eikä ajatella ikään kuin talon ominaisuutena. Jos asunnossa on jatkuvasti huono ilmanvaihto, joka esimerkiksi nostaa ilmankosteutta ja lämpötilaa, on se jo aika otollinen kasvualusta erilaisille sienille ja mikrobeille, Hannele Rämö toteaa.

Kun kotona alkaa haista viemäri

Jos asuntoon alkaa levitä viemärin hajua, syy hajuun piilee usein siinä, että viemärin vesilukot ovat kuivuneet.

• Mutta syy saattaa johtua myös siitä, että mm. WC:n käsienpesualtaan viemärin poistoputken lattian liitoskohdasta löytyvä tiivistysrengas on haperoitunut ja pudonnut pois paikoiltaan. Sen jälkeen viemärin hajut pääsevät sisäilmaan esteettä, Aste ry:n toiminnanjohtaja Hannele Rämö kertoo.

Rämön mukaan pienkiinteistöjä vaivaa melko usein se, että WC:n viemärin tuuletusputki on rakennusvaiheessa päätetty jättää vesikatteen alapuolelle, niin sanottuun vinttitilaan.

• Se on rakennusvirhe, ja kun sitten jätevedenpumppaamoa ajetaan tyhjäksi, kerääntyy kaasua yläpohjaan ja ilmanvaihto vetää viemärin epäpuhtaudet ilmaan.

Joskus Hannele Rämö on törmännyt siihen, että yläpohjasta löytyy kyllä alipaineventtiili, mutta se on suurimman osan vuodesta jäässä.

• Sekin vaatii tietysti korjaamista. Tällaisia tapauksia on muun muassa Pohjois-Suomessa aika lailla, siellä on tuntunut olevan suorastaan yleinen tapa jättää läpivienti vesikatolle tekemättä.

Hajuhaitan lisäksi viemärin hajut ovat terveyshaitta, joita ei pidä missään nimessä väheksyä.

• Hajun syyn selvittämisen jälkeen se pitää välittömästi korjata, sillä viemärimikrobien myötä sisäilmaan tulee mitä järeimpiä epäpuhtauksia. Joskus tapahtuu runkoviemärivahinkoja, joissa puhdistamattomat jätevedet syöksyvät rakennusten tiloihin, niissä voi vapautua suorastaan taudin aiheuttajia ja asunto on asuin- ja korjauskelvoton, Rämö toteaa. 

 

Maakellari

Maaperän haju voi johtua ilmanvaihdon ongelmista, jolloin korvausilmaa tulee sisälle väärästä paikasta. Maakellarin hajun syy kannattaa selvittää, sillä se voi olla merkki homevauriosta. 

Home

Home haisee rehellisesti homeelle. Kaikki homeet eivät kuitenkaan haise. Siksi pelkkään nenään ei kannata luottaa.

Mummola

Niin sanottu mummonmökin haju tai vanhan talon haju voi olla todella voimakas. Jos haju tarttuu herkästi vaatteisiin ja hiuksiin, taustalla voi olla tetrakloorianisoli-niminen yhdiste, jonka terveysvaikutuksia ei kunnolla tunneta.

Tetrakloorianisoli on rakennuksen puunsuoja-aineiden (mm. sinistäjäsienen torjuntaan käytetty KY5) mikrobiologisessa hajoamisessa syntyvä yhdiste. Se on ollut käytössä 1930-luvulta aina 1990- luvulle saakka. Tetrakloorianisoli ei tarvitse kosteusvauriota. Se tuntuu nenään jo pieninä pitoisuuksina ja on lähes mahdoton poistaa.

Ratapölkky

Voimakkaan kitkerä haju, joka muistuttaa ratapölkyn hajua, voi kertoa siitä, että asumuksessa on kreosoottia. Se on syöpää aiheuttava yhdiste. Kreosoottia voi löytyä kivihiilitervaa sisältävistä tuotteista kuten tervapapereista, vedeneristeistä ja kattohuovista.

Imelä

Pistävä, imelä haju voi tulla 2-etyyliheksanolista, jota voi muodostua esimerkiksi kosteusvaurion aiheuttamasta mikrobikasvustosta muovimaton alla.

Sipuli, omena, herkkusieni

Jotkin lahovauriot haisevat hyvälle. Haju voi olla imelä, miellyttävän sipulimainen, kanelinen tai omenainen. Lattiasieni haisee herkkusienimäiselle.

Tunkkainen

Tunkkainen haju kertoo yleensä ilmanvaihdon ongelmista, mutta voi olla merkki homeesta.

Viemäri

Voimakas viemärinhaju voi johtua vaarattomasta lattiakaivon tai hajulukon kuivumisesta. Jos haju ei poistu vettä valuttamalla, on syytä selvittää, ettei kyseessä ole putkiston tai ilmanvaihdon ongelma.