Imelä haju rintamamiestalossa
Kysymys
"Olemme ostaneet rintamamiestalon, joka on rakennettu vuonna 1947 ja sitä on laajennttu vuonna 1992. Taloa on remontoitu pikkuhiljaa, koska siinä on ollut kaikenlaista ongelmaa. Viime syksynä taloomme on tullut uusi aromi, imelän haju. Rakennus on ns puolitoistakerroksinen "rintsikka". Hajua on eniten yläkerrassa. Kun tulemme kotiin haju ei heti tunnu, mutta jos käväisemme yläkerrassa ja alas rappusia tullessa haju on hyvin voimakas. Hajua haistamme myös satunaisesti kävellessäni alakerrassakin. Emme ole saaneet selville, mistä haju on peräisin vaikka nenä pitkänä kuljemmekin pikin taloamme. Haju on välillä voimakkaampi ja toisinaan ei. Siis imelän haju. Mitähän imelän haju voisi olla, lahoako?
Vastaus
On hyvin vaikea tarkemmin sanoa mitä imelä haju voisi olla, kun ei ole tietoa tapahtuneista kosteusvaurioista tai käytetyistä rakennusmateriaaleista ja mitä ylipäätään talossa on remontoitu ja missä vaiheessa rakennuksen elinkaarta. Välttämättä hajun lähteen ei tarvitse olla lahottajasientä vaan jo tietyt homesienet (esim. eräs Penicillium-laji tuottaa aineenvaihduntatuotteenaan ”makeaa, imelää”) tuottavat hajuja. Riippuen olosuhteista hajua ei välttämättä aina havaita vaan sen esiintyminen voi olla satunnaista. Jos talossa on remontoitu ja asennettu uusia lattiamattoja, voivat nekin olla hajun aiheuttajia. Samoin tietysti vanhat muovimatot voivat alkaa kemiallisesti hajota ja tuottaa hajuja tai muovimatot ovat saaneet kosteutta.
Rintamamiestalon kosteusongelmat ja hyvä tekijä haussa
Kysymys
Meillä on vuonna 1956 valmistunut rintamamiestalo. Rakenne on alapohjassa betonilaatta ja sen päällä purueristeet ja lattian kansi. MIkrobivaurio on todettu labranäytteillä. Meille on tulossa muutaman viikon päästä remonttimies avaamaan lattian, sekä tietenkin korjaamaan todettavan vahingon. Minua vaan epäilyttää, että hyvästä maineestaan huolimatta hänellä ei ole tälläiseen asiaan tarpeeksi kokemusta ja asiantuntemusta.
Jos kosteus nousee maasta laattaan, niin tietääkseni mikään bitumisively ei estä uusien eristeiden homehtumista!? Rakennuksen ympärille laitettiin viime kesänä salaojat ja sadevesiputket jokaisen rännin alle.
Mitä avuksi, kun ei aivan heti kehtaa teilata hänen esitystänsä, kun ei ole itsekään asiantuntija. Jos seiniin joudutaan uusimaan eristeet (ulkopuolelta), Pitääkö laittaa höyrynsulku ekaksi ennen eristettä?
Vastaus
Ensisijaisesti olisi syytä selvittää rakennuksen riskirakenteet eli rakenteet, johon mahdollisesti pääsee ylimääräistä, ulkopuolista kosteutta (esim. sade- ja pintavedet, maaperän kosteus ym.) tai rakenteet, joiden kosteusteknisestä toiminnasta ei ole varmuutta. Lähtötietoja saa kunnan rakennusvalvonnasta rakennusta koskevista asiakirjoista, mutta todennäköistä on, että myöhemmin tehdyistä muutoksista ei ole olemassa suunnitelmia. Riskirakenneanalyysin tekijän tulisi olla rakennusteknisen koulutuksen omaava ja mielellään rakennusten kosteustekniseen toimintaan perehtynyt ammattilainen tai esim. rakennusterveysasiantuntija (lista sertifioiduista rakennusterveysasiantuntijoista löytyy netistä VTT:n sivuilta).
Sen jälkeen, kun riskirakenteet on selvitetty ja tiedetään rakennusvauriot ja niihin johtaneet syyt on tehtävä vielä korjaussuunnitelma, kustannusarvio, yksikköhintaluettelo ja määrälaskenta, tähän sisältyy sitten myös työselostus.
Korjausrakentamista koskevia erityisohjeita on annettu Rakennustietosäätiön julkaisemissa RATU-kortissa n:o 82 -0239 ”Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden purku” sekä KH -kortissa n:o 92 -00278 ”Rakennusten kosteus- ja mikrobivauriot, korjausrakentaminen”.
Mikrobi ja kosteusvauriokorjauksissa tulisi pääsääntöisesti poistaa kaikki vaurioitunut rakennusmateriaali vaurioalueelta noudattaen 0,5 m suojaetäisyyttä puhtaaseen rakennusmateriaaliin (kivi- ja betonipinnat puhdistetaan mekaanisesti harjaamalla). Korjattava alue tulisi tulee osastoida (erottaa muovilla toisista tiloista) ja alipaineistaa korjaustyön ajaksi, jottei epäpuhtaudet pääse leviämään muihin tiloihin. Tiloihin jäävät kalusteet ja tavarat suojataan hyvin, ellei niitä voida siirtää pois tiloista. Kosteusvaurioituneet rakenteet puretaan ja poistetaan tiloista. Purkutöissä tulee käyttää P2- tai P3 -luokan suodattimilla varustettua puoli- tai kokonaamaria ja suojapukua sekä -käsineitä.
Riittävät suojaukset tulee tehdä korjausten ajaksi ja jos on iv- kanavia ne tulee puhdistaa purku- ja korjaustöiden jälkeen. Samoin sisätilat siivotaan purkutoimenpiteiden ja rakennusjätteiden poisviennin jälkeen. Tilat puhdistetaan imuroimalla kaikki pinnat (myös ylälistat, kaappien päälliset ym.) HEPA – tai mikrosuodattimella varustetulla imurilla. Imuroinnin jälkeen pinnat nihkeäpyyhitään kahteen kertaan muutaman päivän välein. Näin ilmassa pölyhiukkasiin sitoutuneet mikrobitkin saadaan poistettua tiloista.
Iäkkäämmissä taloissa voi tuntea ns. vanhan talon hajua, joka usein paljastuu tarkemmissa tutkimuksissa kosteus- ja mikrobivaurioituneeksi puuksi. Välttämättä rakenteet eivät ole saaneet ylimääräistä kosteutta vaan toisiaan alun perin on käytetty huonolaatuista puutavaraa (betonin muottilaudoituksia, tummuneita lautoja ym.). Mikrobit tuottavat kaasumaisia aineenvaihduntatuotteita, joista osalle on tyypillistä ns. homeen ja maakellarin haju, toisinaan haju voi olla myös imelähkö omenainen tuoksu. Edellä mainittujen emissioiden l. aineenvaihduntatuotteiden muodostumiseen vaikuttavat mm. ympäristöolosuhteet, esimerkiksi kosteus, säätila ja ilmanvaihdon tehokkuus, joten hajuhaitta ei välttämättä ole jatkuvaa. Hajujen esiintyminen siis voi olla hyvinkin ajoittaista. Jos vaurioita on rakenteissa näkyvissä, on ne syytä poistaa, vaikka kosteutta ei rakenteissa olisikaan. Vanha ja kuivunut mikrobivaurio periaatteessa yhtä potentiaalinen terveyshaittojen aiheuttaja kuin tuorekin vaurio. Erityisesti merkitystä on sillä, onko vauriokohdasta mahdollista päästä itiöitä ja kaasumaisia aineenvaihduntatuotteita sisäilmaan.
