Menu
P

Homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset

Asumisterveysliitto AsTe ry:n aloitteesta sosiaali- ja terveysministeriö teetätti vuonna 2002 Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksella tutkimuksen omistusasunnon homeongelman aiheuttamista psykososiaalisista vaikutuksista. Tutkimuksen karuna loppupäätelmänä oli, että homekatastrofin keskellä elävät ihmiset voivat joutua fyysisen sairastelunsa lisäksi vakavaan taloudelliseen ahdinkoon ja kaikkien yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle. Traumaattisia kokemuksia lisää myös lähiympäristön ja viranomaisten suhtautuminen, joka voi olla paitsi ymmärtämätöntä, myös suorastaan jopa vihamielistä.  

Kysely- ja haastattelututkimukseen vastanneet olivat AsTe ry:n asiakkaita. Useimpien kohdalla asunnon homevauriot olivat niin vakavia, että ne johtivat asunnon menettämiseen. Lisäksi joidenkin vastaajien irtaimisto, vaatteet ja muu henkilökohtainen omaisuus olivat niin homeen saastuttamia, että ne oli hävitettävä. Käytännössä tämä tarkoitti koko kodin menettämistä. Kodin ja sen mukana oman menneisyyden menettäminen johtavat perusturvallisuuden järkkymiseen. Yli kolmannes tutkimukseen osallistuneista poti kohtalaista tai vaikeaa masennusta. Viidennes kyselyyn vastanneista koki, että olisi parempi olla kuollut, ja joillakin vastanneilla oli suunnitelmia itsemurhan toteuttamiseksi.

Viranomaisten puutteelliset tiedot vaikeuttivat homeongelmasta selviytymistä, samoin se, ettei lainsäädännössä oltu varauduttu homekatastrofin kaltaisiin tilanteisiin. Avun saaminen koettiin usein vaikeaksi, ellei mahdottomaksi, ja tähän tilanteeseen törmättiin kaikkien viranomaistahojen kanssa. Tutkimuksessa voitiin erottaa lähiympäristön kolmenlaista kielteistä suhtautumista, jotka kaikki liittyivät toisiinsa. Ensimmäisenä olivat homeongelmasta kärsivien syyttäminen ja syyllistäminen. Tähän saattoi osallistua esimerkiksi koko taloyhtiö. Syyllistämistä seurasi usein leimaaminen: homeongelman kohteeksi joutunutta saatettiin pitää luulosairaana, psyykkisesti vajaakykyisenä tai epärehellisenä.

Kolmas tapa suhtautua negatiivisesti homeongelmasta kärsiviin oli lähiympäristön tapa arvottaa asioita: saatettiin esimerkiksi ryhtyä ajattelemaan, että homeongelman kohteeksi joutuneet ovat jotenkin itse ansainneet kohtalonsa. Selvityksen yhteenvetona oli, että omistusasunnon homevaurion yhteydessä yksittäisen perheen kohdalle kasautuu monia vaikeita elämänmuutoksia. Yksilöiden ja perheiden selviytyminen jäi täysin heidän itsensä varaan. Vuosia jatkuva kamppailu terveydellisten, taloudellisten, oikeudellisten ja sosiaalisten ongelmien kanssa jättää pysyvät jäljet yksilöihin ja perheisiin ja saattaa heikentää vakavasti heidän kykyään selviytyä tulevaisuudessa tavallisista elämänkriiseistä. 

Tutkimuksen ovat toteuttaneet Sosiaali ja terveysministeriön rahoituksella
ja Asumisterveysliiton taustatuella Helsingin yliopiston Sosiaalipsykologian laitoksella
Anna Kajanne, Liisa Eränen, Maarit Leijola ja Jura Paavola.

Julkaisu kuuluu sarjaan Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä, 2002/7 ja löytyy osoitteesta


Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä