Menu
P

Paljon on vielä tehtävä kosteus- ja homeongelmien voittamisessa

Ympäristö ja Terveys-lehti 5-6:2012, 43 vsk.

Hannele Rämöä jos ketään voi kutsua asumisterveystyön pioneeriksi. Hän on ollut asumisterveystyötä tekevien etujoukoissa jo pari vuosikymmentä. 
Rämön mukaan työtaakka on lähes toivoton.”Tulevaisuuden näkymät eivät ole likimainkaan hyviä. Meillä vallitsee yhä rakennusteollisuuden ja johtavien viranhaltijoidemme ylläpitämä optimistinen näkemys, että ongelmat häviäisivät ikään kuin itsestään ilman järeämpiä toimenpiteitä”, hän puhisee.
Rämö on todella huolestunut tilanteesta.”Emme onnistuneet ratkaisemaan asumisen vaikeimpia ongelmia runsaitten resurssien aikana, niin miten se voisi onnistua tulevaisuudessakaan kun resurssit niukkeneva tentisestään.
”Hän ei luota siihen, että poliittista tahtoalöytyisi ongelman ratkaisemiseksi lainsäädännöllä. ”Liiketaloudelliset intressit, joihin ei mitenkään liity yksittäisten ihmisten hyvinvointi, näyttävät saaneen pysyvästi vahvanjalkansa yhteiskuntamme oven väliin.” 
”Onko meidän siis näiden synkkien tulevaisuuden näkymien vallitessa vain opittava elämään kosteus- ja homeongelmienkanssa”, hän kysyy. ”Lääkäreidenkö tehtäväksi jää jatkossakin yrittää korjata ja paikkailla niitä seurauksia,jotka me rakentajat jätämme jälkeemme.
”Rämön mielestä ilmanvaihdon lisääminenei ole ratkaisu ongelmaan, ei myöskäänasuintilojen ylipaineistaminen eikä ongelmarakenteiden kapselointi. 
”Ja jos kikkaillaan ilmanvaihdolla, energiansäästön voi unohtaa”, toteaa Rämö. ”Jäljelle jäävistä keinoista tehokkain on kelvottomien rakennusten laajamittainen purkaminen.
Sen lisäksi tarjolla olisi tulevillepalomiehille oivallisia harjoituskohteita. ”Laajamittaisella purkamisella on Rämön mukaan omat varjopuolensa. Kiinteistöjen hinnat kohoaisivat, asunnottomuus lisääntyisija se koettelisi eniten köyhempää kansanosaa.
”Toisaalta kykenihän sodan runtelema Suomi asuttamaan lähes puoli miljoonaa kotinsa menettänyttä”. 
”Lisäapua voitaisiin jälleen pyytää Ruotsista,mikäli ei itse pärjätä”, hän vitsailee.
”Mahdolliset taloudelliset uhraukset korvaantuisivat hyvin nopeasti parantuneen kansanterveyden muodossa.
”Rämö vertailee uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen kustannuksia ja toteaa,että niukkenevat resurssit riittäisivät paremmin uudisrakentamiseen, bonuksena myös rakennusten energiatehokkuus paranisi.
”Toivon hartaasti, että joku kykenisi osoittamaan, että olen kustannusvertailussa väärässä. ”Rakennusten asiantuntija-arviot ja -tarkastukset asuntokaupassa edelleen puutteellisia.
Edelleenkin on epäselvää, mitä tarkoittaa rakennuksen kuntoarvio, mitä tarkoittaa kuntokartoitus tai kuntotutkimus. ”Vaikka internetistäkin näistä löytyy juttua kymmenien tuhansien sivujen verran,tosiasioihin perustuvaa tietoa on kuitenkin hämmästyttävän vaikea löytää.”
”Suuri osa erilaiseen kuntokartoitustoimintaan liittyvästä aineistosta on täysin kritiikitöntä ja antaa mielikuvan toiminnan erinomaisuudesta, mistä voinee vetää johtopäätöksen markkinoinnin ja mainonnan tehokkuudesta. 
Se ei kuitenkaan vastaa sitäkarua todellisuutta, jonka perusteella olen muodostanut oman näkemykseni toiminnasta”, hän toteaa. 
Rämö myöntää, että organisoitu tarkastus toimintaon saattanut parantaa kiinteistönhoidon edellytyksiä, mutta asuntokauppojen yhteydessä se näyttäisi pikemminkin vaikeuttavan kaupan varsinaisten osapuolieneli myyjien ja ostajien asemaa ja mahdollisestijopa lisänneen ja monimutkaistaneenriitatilanteita.
Tarkastamisen lisääntyminen ei sinänsä ole suinkaan tilannetta huonontanut, vaan sen erehdyttävä mainonta. 
”Myyjät ovat usein virheellisesti kuvitelleet turvautuvansa ammattilaisiin kuten välittäjään ja kuntotarkastajaan ja saavansa asemansa turvaavia kuntoraportteja. 
Ostajat on puolestaan saatu uskomaan, että tarkastukset ovat luotettavia ja saattavat sen vuoksi laiminlyödä omaa selvittämisvelvollisuuttaan”,hän moittii.
Rämö sanoo, että monien mielikuvissa jo pelkästään maininta, että asunto on kuntotarkastettu, tarkoittaa, että se on läpäissyt kuntotarkastuksen aivan samoinkuin katsastetun auton oletetaan olevan ajokuntoisen.
”Asuntokauppojen kuntotarkastusten todellisia hyötyjiä näyttävätkin pääosin olleet tarkastusten suorittajat ja kiinteistönvälittäjät.
Mitä vähemmän virheitä ja huomautettavaa kohteesta löytyy, sitä helpompi ja nopeampise on myydä. Se, mitä sitten kaupan jälkeen paljastuukin, ei sitten yleensä ole.
”Lääkäreidenkö tehtäväksijää jatkossakin yrittää korjata ja paikkailla niitä seurauksia, jotka me rakentajat jätämme jälkeemme”, pohtii Hannele Rämö.
 
 Mitä pitäisi tehdä
Hannele Rämö on vaatinut alalle lakipohjaisia pelisääntöjä jo ennen nykymuotoisen kuntotarkastustoiminnan aloittamista.
”Nyt meneteltiin siten, että alan keskeiset toimijat saivat itse laatia omat sääntönsä omalle toiminnalleen. Ohjeistoon ei sisällytetty sääntöjä, joilla toimintaa olisi voitu ohjata, mikä oli selkeä puute”.
Nykyiset sopimusehdot tuovat Rämölle mieleen vain tarkastajan aseman turvaamisen eikä sieltä löydy oikeastaan mitään konkreettista muiden osapuolten etuja turvaavaa.
”Kun näyttää siltä, että lakiteitse ei ole ainakaan pikaisesti parannuksia tulossa, olisivat pahimmat puutteellisuudet korjattava vapaaehtoisesti nykyisten toimijoiden omasta aloitteesta. 
Nykytilanne ei voi pidemmällä aikavälillä olla myöskään nyt alalla toimivien tahojen edun mukaista”, hän korostaa.
Rämö epäilee, että nykyisiä palveluja käyttävät julkisen alan toimijat tulevat todennäköisesti ensimmäisinä luopumaan nykymuotoisesta tarkastustoiminnasta.
Vakavinta Rämön mukaan koko ongelmavyyhdessäon se, ettei kuluttajasuoja, oikeusturva ja vakuutusjärjestelmät eivät vieläkään toimi. 
”Viranomaiset ja tavalliset ihmiset ovat vailla käyttökelpoisia keinoja, kun mistään ei saa varmistettua tietoa. Saatavilla oleva tieto on kaupallista, jota joudutaan käyttämään virallisen tiedonasemasta.
”Rakennusalaan liittyvän lainsäädännönuudistaminen näyttää hänen mukaansa ylipäätäänkin olevan sangen verkkaista tiedostetuista ongelmista huolimatta.
”Eduskunta on täysistunnossaan jo vuonna 2005 hyväksynyt ponnen Rakentamisenlaadun parantamiseksi. Nyt olisi jo korkeaaika antaa sitä koskevat lakiedistykset eduskunnankäsittelyyn.
”Rämö on vakavasti huolissaan rakentamisenlaadusta. ”Osaamista olisi mutta missä on laatu”, hän kysyy. Sertifiointi ei näytä hänen mukaansa olevanratkaisu. ”Sertifiointi ei vaikuta liiketoiminnanpelisääntöihin, eikä esimerkiksi tarjouskartellien muodostumiseen”. Etenkin omakotiasumisessa rakentamisessa varsinaisia asianosaisia ovat yleensä rakentaja ja loppukäyttäjänä asukas. Tässä asetelmassa Rämö korostaa olevansa aina asukkaan,siis heikomman osapuolen puolella.