Menu
P

Asummeko kalliimmin kuin koskaan?

Huhtikuun lopussa luin päijäthämäläisestä maakuntalehdestä, että ”Asunnot ovat kalliimpia kuin koskaan, mutta nykykuluttajat ovat edeltäjiään hintatietoisempia. Elinkustannuksiin suhteutetut asuntojen reaalihinnat nousivat alkuvuonna korkeammalle kuin hulluna vuonna 1989”.
Asiantuntijat eivät silti usko asuntokaupan ylikuumenneen ja lamavuosien hintaromahduksen toistuvan. Suurimman hintahuipun aikoihin vuonna 1989 asuntojen myynti-ilmoituksissa ei hintoja näkynyt. Seuraavana vuonna hinnat ilmestyivät lehtiin lakimuutoksen myötä. Aiheuttiko hintatietojen puuttuminen hintasokeutta?

Vaikka kuluttajien on nykyään helppo vertailla asuntojen hintoja verkossa, monellakaan ei ole käsitystä siitä, kuinka paljon asumiskustannukset ovat todellisuudessa kasvaneet. Kun veronmaksajalta kysytään, mihin suurin osa heidän tuloistaan kuluu, saa vastaukseksi useimmiten, että asumiseen. Asumiskustannusten roima kasvu on häikäissyt kuluttajat niin täydellisesti, että kustannusten nousua pidetään yhtä väistämättömänä ja asiaankuuluvana kuin ilmaston lämpenemistä.

Tulossa oleva kiinteistöjen kuntotodistus on periaatteessa hyvä idea. Se olisi loistava ohjenuora asuntokaupassa, jos kiinteistön todellinen kunto ohjaisi asuntokauppaa. Julkisuudessa on kuitenkin uumoiltu, että konsultit tulevat jakamaan kiinteistöille tähtiä avokätisesti. Kylkiäisenä saattaa tulla isoja oikeusriitoja, joissa pohditaan sitä, onko kiinteistö myyjän vakuuttamassa kunnossa ja vastaako kuntotodistus kiinteistön todellista kuntoa.

Rakennusliikkeiden tilinpäätösmateriaalien perusteella voisi jopa epäillä, ettei tavoitteena olekaan tehdä asumiskelpoisia asuntoja kuluttajille, vaan päällimmäisenä on osakkeenomistajien tuoton maksimointi. Kysymys kuuluukin onko näiden kahden tavoitteen välillä ristiriitaa? Yhtiöiden toiminta- ja vuosikertomukset korostavat paljolti lukuja ja muita taloudellisia faktoja eivätkä niinkään keinoja tai menetelmiä, joilla tulos on tehty.

Paitsi, että asunto on ihmisille elämän suurin ja tärkein hankinta, se on nykyään myös huikea sijoitus. Pankkitalletukset turvaa talletussuojarahasto 25 000 euroon saakka tallettajaa ja pankkia kohden. Talletukset pysyvät siis suojattuina huomattavan suureen summaan saakka, jos talletukset on tehty useisiin eri pankkeihin.

Vaikka pankkitalletuksella ei ole inflaatiosuojaa, tallettajan terveys sentään säilyy talletusten ohella. Mistä asunnon voisi ostaa tällaisissa suojatuissa osissa? Mielenkiintoinen kysymys on sekin, miksi rahoittaja vetäytyy vastuusta ongelmien ilmaantuessa ja laina kaatuu ostajan tai takaajien niskoille? Vieläkään ei ole selvää se, kumpi osapuoli on asuntokaupan ammattilainen: yksittäinen maallikko-ostaja vai asuntolainaa solkenaan myöntävä rahoittaja?


Hannele Rämö
Toiminnanjohtaja
Asumisterveysliitto AsTe ry
hannele.ramo at asumisterveysliitto.fi